Yksi Pariisin kauneimmista kelloista on Le Temps -päivälehden entisessä rakennuksessa oleva kello. Jos katsot ylös rue des Italiens-kadulta, hämmästyt sen kauneudesta. Tähän vuonna 1911 Le Temps -lehteä varten rakennettuun rakennukseen oli pakko sijoittaa kaunis kello. Tässä on tarina.
Entinen Le Temps -lehden rakennus Pariisissa on täynnä historiaa. Auguste Nefftzerin vuonna 1861 perustamasta lehdestä tuli englantilaisen The Timesin esikuvan innoittamana merkittävä maltillinen ja liberaali julkaisu, jolla oli kansainvälinen näkökulma. Vaikka sitä myytiin kolme kertaa kalliimmalla kuin suosittuja päivälehtiä, siitä tuli korvaamaton lähde pariisilaisille ja maakuntien kollegoilleen seuraavana aamuna.
Wikipedian mukaan sillä oli suuri yleisö Ranskan poliittisen, taloudellisen ja älyllisen eliitin keskuudessa, ja sitä pidettiin kansainvälisten tapahtumien referenssinä.
Le Temps vakiinnutti asemansa vakavasti otettavana ja puolueettomana äänenä Ranskan mediamaisemassa suurella ja ankaralla formaatillaan, jossa ei ollut kuvituksia eikä otsikoita. Sen analyysit tunnustettiin niiden tarkkuudesta ja puolueettomuudesta, ja se oli usein Ranskan diplomatian puolivirallinen äänitorvi ulkomailla. Sisäpolitiikassa lehti väitti "puhuvansa tasavaltalaista oikeutta" ja vastusti tiukasti toista imperiumia ja sen riskialtista ulkopolitiikkaa.
Le Tempsillä oli ylä- ja alamäkiä koko historiansa ajan. Elsassin tappion ja menetyksen jälkeen vuonna 1871 Nefftzer luovutti lehden johdon Adrien Hébrardille, joka lujitti lehden vaikutusvaltaa ja teki siitä kolmannen tasavallan viitearkiston. Sotien välisenä aikana lehden levikki kasvoi, mutta sen diplomaattiset kannat yhdistyivät Ison-Britannian kantoihin. Ranskan kärsittyä tappion vuonna 1940 Le Temps asettui Vichyn hallituksen puolelle.
Vapautumisen jälkeen suuri osa julkisesta mielipiteestä kuitenkin pahoitteli, ettei uudessa lehdistössä ollut vakavasti otettavaa ja puolueetonta sanomalehteä. Korvaukseksi tästä perustettiin joulukuussa 1944 Le Monde Hubert Beuve-Méryn johdolla. Uusi toimituskunta kokosi yhteen vanhan Tempsin toimittajia ja nuoria vastarintaliikkeen taistelijoita, ja se muutti tiloihin rue des Italiensilla.
Le Temps -lehden entisen rakennuksen tilat Pariisissa olivat tunnetut tyylikkyydestään ja arvokkuudestaan. Ne rakennettiin vuonna 1911 erityisesti sanomalehteä varten jugendtyyliseen tyyliin, ja niissä oli takorautaparvekkeita ja koristeellisia lasimaalauksia. Rakennuksessa oli myös keskuslämmitys ja kaksi modernia hissiä.
Le Tempsissä pidettiin myös tärkeitä tapaamisia aikakauden poliittisten, älymystön ja kulttuurin edustajien välillä. Wikipedian mukaan Georges Clemenceaun, Émile Zolan, Jean Jaurès'n ja André Giden kaltaiset henkilöt kävivät usein lehden toimitiloissa antamassa haastatteluja ja vaihtamassa ajatuksia toimittajien kanssa.
Le Tempsin toimistoissa koettiin kuitenkin myös synkkiä hetkiä Ranskan historiassa. Vuonna 1940, kun Ranska oli hävinnyt Saksalle, Le Temps joutui jättämään Pariisin ja vetäytymään Lyoniin, kunnes sen julkaiseminen lopetettiin vuonna 1942. Miehityksen aikana saksalaiset joukot valtasivat rue des Italiens -nimisen kadun tilat ja käyttivät lehden painokoneet oman propagandansa painamiseen.
Vapautumisen jälkeen tilat siirtyivät Le Monden uuden toimituksen haltuun. Kun Hubert Beuve-Méry ja hänen tiiminsä muuttivat näihin tiloihin vuonna 1944, he saivat perinnöksi historiallisen paikan, joka symboloi sekä "suuren lehdistön" että pienen, korkealaatuisen lehdistön perintöä. Rakennuksesta, jossa on mahtava Haussmannin julkisivu ja monumentaalinen kello, on tullut ranskalaisen lehdistön symboli ja sen tärkeä rooli maan poliittisessa ja kulttuurielämässä.
Vaikka tilat on nykyään muutettu muuhun käyttöön, ne ovat edelleen tärkeä paikka ranskalaisen lehdistön historiassa ja todistavat Ranskan viime vuosisatojen suurista poliittisista ja kulttuurisista tapahtumista.
Päivämäärät ja aikataulut
- 1. tammikuu 2023 At 31. joulukuu 2027
Paikka
Entinen Le Temps -rakennus Pariisissa
5 Rue des Italiens
75009 Paris 9
Hinnat
Vapaa
Suositusikä
Kaikille
