Sunnuntaina 4. syyskuuta 1870 Léon Gambetta, joka oli tuolloin maanpuolustushallituksen jäsen, julisti Place de l'Hôtel de Ville-aukiolla kolmannen tasavallan vastauksena toisen imperiumin kaatumiseen Sedanin tappion ja Napoleon III:n vangitsemisen jälkeen sekä Pariisin kansan ja tasavaltalaisten kasvavaan vaatimukseen.
Kaksi päivää aiemmin, 2. syyskuuta 1870, Sedanin taistelu oli päättynyt katastrofiin marsalkka de Mac Mahonin johtamille ranskalaisille armeijoille, jotka antautuivat Preussin armeijoille. Napoleon III lähetti Sedanista Tuileries'n palatsista vaimolleen keisarinna Eugénielle sähkeen, jossa hän ilmoitti: "Armeija on lyöty ja vangittu, ja minä itse olen vankina.
Kuultuaan uutisen sotaministeriön päällikkö, kenraali Cousin de Montauban kutsui 3.-4. syyskuuta 1870 välisenä yönä koolle lainsäädäntöneuvoston kansanedustajien kokouksen päättämään, mihin toimenpiteisiin ryhtyä; kansanedustajat eivät halunneet antaa keisarinnalle keisarikunnan hallintaa. Huippukokouksessa meneillään olevasta kokouksesta tiedon saaneet työväenryhmät tunkeutuivat kuitenkin väkisinkansalliskokouksen istuntosaliin, Palais Bourboniin, ja kutsuivat itsensä mukaan keskusteluun, kun väkijoukko ulkopuolella paisui.
Vaikka muutamaa kuukautta aiemmin järjestetty kansanäänestys oli vahvistanut keisarikunnan liberaalin suuntauksen ja Napoleon III: n roolin 7 336 000 jaa-äänellä 1 560 000 ei-ääntä vastaan, Pariisin erotti maakunnista tasavaltalainen enemmistö, joka kannatti vallanvaihdosta.
Pariisilaiset tunkeutuivat palatsiin ja vaativat kansanedustajiaperustamaan tasavallan.Kansannousun edessä joukko tasavaltalaisia kansanedustajia, joihin kuuluivat tulevan "Julesin tasavallan" neljä Julesia, Jules Favre, Jules Grévy, Jules Simon, Jules Ferry, mutta myös Adolphe Crémieux ja ennen kaikkea Léon Gambetta, ehdotti, että se julistettaisiin Hôtel de Villessä, kuten vuosien 1789 ja 1848 vallankumousten aikaan.
Syyskuun 4. päivänä 1870 Léon Gambetta julisti kolmannen tasavallan Place de l'Hôtel de Ville -aukiolla kansan nimissä: "Kansa on voittanut epäröivän kamarin. Pelastaakseen vaarassa olevan isänmaansa se on pyytänyt tasavaltaa: se on julistettu, ja tämä vallankumous toteutetaan lain ja yleisen pelastuksen nimissä". Kansalaiset, valvokaa teille uskottua kaupunkia; huomenna olette isänmaan kostajien armeijan mukana."
Riemukas väkijoukko todisti tapahtumaa, joka muistutti Lamartinen toisen tasavallan julistusta 24. helmikuuta 1848. Tilanne oli jokseenkin surrealistinen, sillä se oli ristiriidassa maan sotilaallisen tilanteen, poliittisten panosten japreussilaisten joukkojen etenemisen kanssa maan halki.
Rauhoittaakseen kansaaPreussin hyökkäyksen edessä Jules Ferry keksi muodostaa väliaikaisen hallituksen, joka muodostettaisiin de facto eikä de jure ja joka koostuisi Pariisin tasavaltalaisista kansanedustajista, sillä välin kun keisarinna pakkasi laukkunsa Englantiin.
Konservatiivisen kenraalin ja pääkaupungin sotilaskuvernöörin Louis Trochun johdolla tähän pariisilaisten äänestämään maanpuolustushallitukseen kuuluivat Jules Favre, Léon Gambetta, Emmanuel Aragon, Adolphe Crémieux'n, Henri Rochefort'n, Ernest Picardin, Alexandre Glais-Bizoinin, Jules Simonin, Louis-Antoine Garnier-Pagès'n, Jules Ferryn ja Eugène Pelletanin.
Maanpuolustushallituksen päätös oli selvä: sodan oli jatkuttava. Tilanne heikkeni kuitenkin nopeasti. Syyskuun 19. päivänä 1870 vihollisjoukot saartoivat pääkaupungin; Pariisin piiritys oli vasta alkanut.
Huolimatta siitä, että 8. helmikuuta 1871 valittiin konservatiivien, monarkistien ja bonapartistien hallitsema kansalliskokous, joka hidasti tasavaltalaisen hallinnon perustamista, ja huolimatta Pariisin kommuunin verisestä tukahduttamisesta toukokuussa 1871, joka oli aloitettu vastauksena Bismarckin kanssa solmittuun aselepoon, Monarkian palauttamisyritykset epäonnistuivat, ja kolmas tasavalta kesti 10. heinäkuuta 1940 asti, mikä teki siitä Ranskan historian pisimmän tasavaltaisen hallinnon .
Kansalliskokous avaa harvoin ovensa suurelle yleisölle, lukuun ottamatta kulttuuriperintöpäiviä. Tänä vuonna se on jälleen avoinna poikkeuksellisesti 18. ja 19. syyskuuta. Tutustu kulissien taakse hallituksen toimintaan ja kansalliseen perintöön, jota säilytetään tässä Ranskan politiikan tärkeässä keskuksessa.
Paikka
Place de l'Hôtel de Ville -aukio
Place de l'Hôtel de Ville
75004 Paris 4
Lisää tietoa
Ikonografia: otsikko: Députés de la Seine. Maanpuolustushallituksen jäsenet 4. syyskuuta 1870, Musée Carnavalet Palais du Corps législatif 4. syyskuuta pidetyn istunnon jälkeen, Guiaud & Didier, Musée Carnavalet Hôtel de Ville 4. syyskuuta, nimetön, Musée Carnavalet Maanpuolustushallituksen jäsenet, nimetön, Musée Carnavalet Keisarinna Eugénien jäähyväiset hänen lähtiessään Tuileriesista, nimetön, Musée Carnavalet
