Tiesitkö, että Seinen tulvimista tammikuussa 1910 pidetään yhtenä Pariisin historian katastrofaalisimmista? Tämä tapahtuma, johon usein viitataan satavuotistulvana, ei ainoastaan upottanut puolet kaupungista, vaan jätti myös lähtemättömän jäljen Pariisin historiaan. Tutustutaanpa tämän ikimuistoisen tulvan historiaan.
Tulva alkoi20. tammikuuta 1910. Tuolloin Pariisi oli Ranskan suurin satama, ja sen merkitys oli Marseillen ja Le Havren ohi. Tätä aikaa leimasi kiihtynyt modernisaatio, sähköistyksen laajentuminen, metron kehittäminen ja moottoriajoneuvojen ilmaantuminen, jotka symboloivat toisen imperiumin päättymisen jälkeen muutoksessa olevaa kaupunkia. Huolimatta Seinen suuresta tulvasta vuonna 1876 väestö ei ollut huolissaan, ja luottamus tekniseen kehitykseen ja kaupungin nykyaikaistettuun infrastruktuuriin merkitsi sitä, että uuden suuren tulvan mahdollisuudesta ei oltu huolissaan, sillä sitä pidettiin ennenaikaisena.
Kyseiselle talvelle oli kuitenkin ominaista erityisen epäsuotuisat sääolosuhteet, sillä runsaat sateet ja kylmät lämpötilat tekivät jäätyneestä maasta läpäisemättömän. Tämän seurauksena vesi ei imeytynyt maahan vaan valui pinnalta, mikä pahensi vedenpinnan nousua. Tähän poikkeukselliseen tulvaan on monia syitä. Voimakkaat sateet vaikuttivat erityisesti Seinen valuma-alueeseen, joka kattaa suuren osan Koillis-Ranskasta. Lisäksi Pariisin maantieteellinen sijainti eräänlaisessa altaassa pahensi tulvien laajuutta. Kaupunkikehitys ja viemäriverkoston tiivistyminen edistivät veden nopeaa leviämistä koko kaupunkiin.
Kun pariisilaiset heräsivät tuona päivänä kylmään ja sateeseen, he huomasivat Pont de l'Alma -kadulla seisovan Zouaven olevan jalkojaan myöten veden alla, mikä oli varoitusmerkki lähestyvästä kriisistä. Seinen kulku kiellettiin nopeasti, mikä oli varoitusmerkki tilanteen vakavuudesta.
Yonne-, Loing-, Grand Morin- ja Marne-joet, jotka olivat paisuneet jatkuvista sateista, kaatoivat raivokkaat vetensä Seineen ja aiheuttivat ennennäkemättömän vedenpinnan nousun. Tammikuun 26. päivänä vedenpinta nousi lähes 7,51 metriin, jolloin laiturit tulvivat ja Gare Saint-Lazaren ja Haussmannin bulevardin kaltaiset maamerkit muuttuivat vesipatjoiksi. Tulvan huippu oli 28. tammikuuta, jolloin vedenpinta nousi 8,62 metriin ja muutti radikaalisti pariisilaisten jokapäiväistä elämää, sillä heidän oli kuljettava kaupungissa veneillä.
Seuraavana päivänä sateet loppuivat ja Seine alkoi laskea, mutta seuraukset olivat katastrofaaliset: 40 kilometriä kaupunkiteitä tulvi, 12 kaupunginosaa ja 200 000 rakennusta kärsi tulvista. Monet muistomerkit, kuten Palais de Justice ja sen arvokkaat arkistot, jäivät veden alle. Aineelliset vahingot olivat yli 400 miljoonaa kultafrangia eli nykyään noin 1,6 miljardia euroa. Vaurioituneiden rakenteiden kunnostaminen ja vahvistaminen vaati valtavia ponnisteluja. Tapahtumalla oli syvä vaikutus yhteiskuntaan, ja se hallitsi keskusteluja ja postikorttimarkkinoita Ranskassa vuoteen 1913 asti. Alla Gare d'Orsay ja Jardin d'Acclimatation veden alla.
Tammikuun 30. päivän jälkeen tulva vähitellen laantui, mutta vasta 15. maaliskuuta Seine palasi normaaliin uomaansa ja elämä palasi tavanomaiseen rytmiinsä. Luonnonkatastrofi vaati kovan veronsa: lähes 1,5 miljardin euron vahingot, 5 uhria ja Jardin des Plantesin kirahvin traaginen menetys, joka kuoli keuhkokuumeeseen. Puhumattakaan kansanterveydellisistä vaikutuksista, jotka johtuivat lavantauti- ja tulirokkotapauksista. Tämä surullinen tapaus korostaa Pariisin haavoittuvuutta, vaikka se on suuri satamakaupunki, joka on modernisoitumassa.
Tulva paljasti myös Pariisin infrastruktuurin haavoittuvuuden. Vastikään modernisoidut viemäriverkostot joutuivat veden tulvan valtaan, mikä edisti tulvan nopeaa leviämistä. Lisäksi Société urbaine d'air comprimé -yhtiön laitoksen pysähtyminen merkitsi sitä, että julkiset kellot ja hissit olivat poissa käytöstä, mikä lisäsi kaaosta.
Taloudelliset seuraukset olivat tuhoisat. Erityisesti kirjakauppiaat ja kustantajat joutuivat maksamaan kovan hinnan menettäessään kokonaisia kirjavarastoja. Useita viikkoja kestänyt lama jätti jälkeensä autioituneen maiseman, mutaiset kadut, vaurioituneet rakennukset ja talouden, joka oli rakennettava uudelleen. Kokonaisia asuinalueita jäi veden alle, elintärkeä infrastruktuuri vaurioitui ja paikallistalous kärsi pahoin. Tuolloin otetuissa kuvissa näkyy, kuinka kansanedustajat matkustavat kansalliskokoukseen veneillä ja Zouave Pont de l'Alma -puistokadulla, joka on Pariisin ikoninen maamerkki, on tulvan vallassa olkapäät veden alla. Seinen laivaliikenne keskeytyi, suuret tehtaat suljettiin, ja veden nousu pysäytti keskeiset palvelut, kuten julkiset kellot ja hissit, mikä pahensi kaaosta.
Tämä historiallinen tulva antoi myös tilaisuuden huomattaviinsolidaarisuustoimiin. Punaisen Ristin, Ranskan naistenliiton ja jopa Camelots du Roi -järjestöjen kaltaiset järjestöt kokoontuivat auttamaan tulvan uhreja ja jakoivat soppakeittiöitä, ruokaa, hiiltä ja vaatteita.
Huomattavista vahingoista huolimatta vuoden 1910 tulva ei ollut erityisen tappava. Se jätti kuitenkin jälkeensä raskaat taloudelliset seuraukset ja lähtemättömän muiston pariisilaisten mieleen. Tämä satavuotinen tulva on edelleen todiste luonnon voimasta ihmisen kehityksen edessä ja muistutus tarpeesta suunnitella ja varautua tällaisiin tapahtumiin. Seine tulvii säännöllisesti tänäkin päivänä.
Pont de l'Alma -patsaan, jota käytettiin Seinen tulvakorkeuden mittaamiseen, tarina Zouave-joesta.
Oletko kuullut Zouave-patsaasta, Pont de l'Alman myyttisestä patsaasta, jota käytetään Seinen vedenpinnan korkeuden mittaamiseen suurten tulvien aikana Pariisissa? [Lue lisää]
Tutustu Fontaine de Marsiin, joka on uusklassinen helmi Pariisin 7. kaupunginosassa. Vuosina 1806-1809 rakennettu suihkulähde, joka todistaa vuoden 1910 tulvasta, on Pariisin historian merkkipaalu. [Lue lisää]
Viime päivien runsaiden sateiden jälkeen yksi Pariisin alueen departementti on edelleen oranssissa tulvahälytyksessä keskiviikkona 28. helmikuuta 2024, kun taas Pariisissa ja viidessä muussa departementissa on edelleen keltainen tulvahälytys. Tarkastelemme näiden Pariisin aluetta koskevien ennusteiden yksityiskohtia. [Lue lisää]
Miksi et sukeltaisi Pariisin talvihistoriaan? Selvitä, mikä talvi jätti jälkensä pääkaupunkiin äärimmäisellä kylmyydellään ja sen seurauksilla. Mikä oli pahin talvi Pariisissa? Kerromme... [Lue lisää]
Nykyään on vaikea kuvitella, että pääkaupungin halki kulkeva joki olisi jäätynyt jähmettyneenä kylmien päivien jälkeen. Viimeksi Seine oli jään peitossa vuonna 1956! Katso kuvia. [Lue lisää]
Lähteet:
Pawlowski.Auguste. Seinen tulvat (elämä - 1900-luku)
Wikipedia: Vuoden 1910 tulva
Kuvat: Paris Musées.
Hinnat
Vapaa
Pont de l'Alma -patsaan, jota käytettiin Seinen tulvakorkeuden mittaamiseen, tarina Zouave-joesta.
Tiesitkö? Fontaine de Mars, joka tunnetaan myös nimellä Fontaine du Gros-Caillou, todistaa vuoden 1910 tulvasta.
Tulvat: yksi Île-de-Francen departementti edelleen oranssissa hälytystilassa.
Tiesitkö? Mikä oli kylmin talvi Pariisissa?
Pariisi: löydä uudelleen kuvat viimeisimmästä kerrasta, kun Seine jäätyi umpeen
